Jumalan äiti ja Herran armo

Luuk.1:26-38:

Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin erääseen Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitseen luo, joka oli kihlattu Joosef-nimiselle miehelle Daavidin huoneesta; ja neitseen nimi oli Maria. Ja tultuaan sisälle hänen luoksensa enkeli sanoi: ”Terve, armoitettu! Herra on sinun kanssasi, siunattu sinä naisten joukossa!” Mutta nähdessään hänet hän kovasti hämmästyi siitä puheesta, ja mietti, minkälainen se tervehdys oli. Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet löytänyt armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä olet antava hänelle nimen Jeesus. Hän on oleva suuri ja häntä sanotaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallaan ei ole loppua.” Niin Maria sanoi enkelille: ”Kuinka tämä on tapahtuva, kun en miehestä tiedä?” Ja enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden onkin se pyhä, joka sinusta syntyy, nimitettävä Jumalan Pojaksi. Ja katso, sukulaisesi Elisabet on myöskin siittänyt pojan vanhuudessaan, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; sillä Jumalalle mikään asia ei ole mahdoton.” Ja Maria sanoi: ”Katso, Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sanasi mukaan.” Ja enkeli lähti hänen luotaan.

Maria oli kihlattu Joosefille, nasaretilaiselle puusepälle. Kihlaus oli käytännössä varma lupaus avioliitosta, ja se kesti yleensä vähintään yhdeksän kuukautta sen varmistamiseksi, ettei morsian tullut raskaaksi aviotta. Maria oli nuori nainen, neitsyt, joka varmasti odotti tulevaa avioliittoa Joosefin kanssa. Hän varmasti unelmoi tavallisesta, rauhallisesta perhe-elämästä, johon ei todennäköisesti kuulunut suuria rikkauksia, mutta silti onni ja Jumalan siunaus. Mutta Jumalan suunnitelmat olivat toiset. Hänen suuri suunnitelmansa odotti täyttymistä, ja Marian hän oli valinnut tämän suuren suunnitelman toteutumisen välikappaleeksi. Mariaa ei odottanut tavallinen perhe-elämä, sillä hänen poikansa tulisi muuttamaan hänen elämänsä täysin. Marian tehtävänä oli tulla Jumalan äidiksi. Tätä sanomaa lähti tuomaan Vanhasta testamentista tuttu enkeli Gabriel.

Jumala lähetti enkeli Gabrielin Marian, nasaretilaisen Joosefin kihlatun, neitsyen luo. Gabriel on Raamatussa yksi enkeliryhtinaista, jonka erityistehtävänä on julistaa messiaasta. Danielin kirjassa luvussa 8 ja 9 hän ennustaa pakkosiirtolaisuuden ajasta messiaan tulemiseen, kuinka kauan aikaa kestää ja mitä tapahtumia sitä edeltää. Siinä hän ennustaa Jerusalemin jälleenrakennuksesta olevan 62 vuosiviikkoa messiaan tulemiseen ja kuolemaan: Dan.9:24-25: Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Tämä ennustus täyttyi tarkasti, sillä Kyyros, Persian kuningas määräsi Jerusalemin temppelin jälleenrakennettavaksi vuonna 538 ekr, ja se valmistui Nehemian aikana, vuonna 445 ekr. Tästä meni 62 vuosiviikkoa, siis 476 vuotta Jeesuksen toiminnan alkuun vuonna 30 jkr. Tämän jälkeen messias tuhotaan, ja vieras sotajoukko tulee tuhoamaan Jerusalemin ja temppelin. Tämä kaikki toteutui Jeesuksessa. Hän syntyi oikeaan aikaan, aloitti toimintansa oikeaan aikaan, ja hänen kuolemansa tapahtui ennustusten mukaan niin, että hänen ristillä vuotaneessa veressään on ihmisten luopumus ja ero Jumalasta lepytetty, synti on sinetillä lukittu ja sovitettu kaikki pahat teot, sekä vanhurskaus hankittu ja ennustukset täytetty. Kaikkeinpyhin, Jumalan pyhyys on voideltu Kristuksen, voidellun sovintoverellä ja niin on armo ja anteeksianto hankittu syntiin langenneelle ihmiskunnalle Jumalan sydämessä.

Gabriel ilmestyi Danielille ennustamaan messiaan tulosta, ja nyt hän ilmestyi Marialle, Jumalan Pojan äidille ilmoittaakseen tämän ennustuksen täyttymistä. Jumalan aikataulu on varma, vaikka ihmisten kärsivällisyys pettäisi. Voimme kuvitella Aadamin ja Eevan kärsivällisyyden pettäneen, kun he odottivat vaimon siementä, joka rikki polkee käärmeen pään. Voimme kuvitella, kuinka Israelin kansa odotti Juudan suvusta nousevan messiaan, joka hallitsee jumalallisellavallalla. Voimme kuvitella, kuinka kansa odotti syntyvän Mooseksen kaltaisen suuren profeetan, joka julistaa Herran tahdon. Voimme kuvitella, kuinka kansa odotti Daavidin suvusta syntyvää Vesaa Iisain kannosta, joka syntyy neitseestä, Herran kärsivää palvelijaa, joka ottaa kannettavakseen kansansa synnit. Voimme kuvitella Danielin ja pakkosiirtolaisuuden jälkeen julistavien profeettojen julistuksen herättävän uuden odotuksen. Ja sitten tulee yli neljänsadan vuoden hiljaisuus. Sukupolvi seuraa toisiaan, ja ennustukset täyttyvät, mutta vieläkään ei synny messiasta. Joko nyt? Ei, ei vielä, Jumalan aikataulu ei ollut vielä tullut täyteen. Koitti ahdistusten aika, roomalaisten vallan aika, temppelin häpäisy. Eikä vieläkään synny rauhan ruhtinasta Daavidin suvusta. Sitten koitti aika! ”Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, laina alaiseksi tulleen, sovittamaan lain alaiset, jotta me saisimme lapsen oikeuden.” Gal.4:4-5. Kun koko Juudea oli jo melkein luopunut toivosta, Kristus syntyi. Tuohon aikaan oli erittäin kova messiasodotus. Maria sai olla Jumalan ihmiseksi syntymisen välikappaleena, Jumalan äiti, Kristuksen synnyttäjä.

Mitä tämä kohta opettaa meille Mariasta, ja mitä se opettaa meille Kristuksesta? Ensinnäkin Maria oli itsessään vähäinen ihminen. Jumala ei valinnut suurta ja voimakasta naista Poikansa äidiksi, vaan nuoren tytön, jolla ei ollut mitään ansiota kerskuttavaksi Jumalan edessä. Maria oli yhtä syntinen kuin kaikki muutkin ihmiset. Mutta silti hän oli siunattu naisten joukossa. Miksi? Koska hän oli saanut armon Herran edessä, ja hänen tehtäväksensä oli uskottu Jumalan Pojan syntyminen ihmiseksi. Varmasti Mariaa pelotti suuren, kirkkaan enkelin ilmestyminen hänen eteensä, mutta hän sai kuulla Jumalan armon sanat: ”Älä pelkää, sinä olet löytänyt armon Jumalan edessä.” Näin saat sinäkin lukea nämä sanat itsellesi. Me olemme samassa asemassa Marian kanssa. Enkeli tuo Jumalan sanan Marialle Jumalan Pojasta. Jumalan sana kohtaa tänään sinutkin. Laki kohtaa sinut osoittaen, että olet syntinen. Se julistaa sinulle: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi koko sydämestäsi, koko voimastasi ja koko mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ja se paljastaa sinulle sydämesi rakkaudettomuuden. Se paljastaa kuinka itsekäs, paha ja syntinen olet. Me voimme peitellä syntisyyttämme ja itsekkyyttämme muilta, mutta Jumalan laki lävistää jokaisen sydämen. Siksi meillä olisi syytä vain pelätä Jumalan edessä. Mutta sitten tuleekin toinen sana, varsinainen enkelten sanoma: evankeliumi, joka julistaa Jumalan armoa kaikille syntisille: ”Älä pelkää, sinä olet löytänyt armon Jumalan edessä.” Toisin sanoen: Kun sinulla on Jumalan armo, ei sinun tarvitse mitään pelätä. Kun sinulla on Jumalan armo, sinulla on kaikki. Saat lukea suurimpanakin syntisenä Jumalan sanan varman vakuutuksen: ”Varma on se sana ja kaiken vastaanottamisen arvoinen, että Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä olen suurin.” (1.Tim.1:15). Marian saama arvo perustui tähän armoon, jonka hänen Poikansa tulisi hänelle hankkimaan. Jumalan armo on Jeesuksen Kristuksen veressä, hänen hankkimassaan syntien anteeksiantamuksessa ja täydellisessä kuuliaisuudessa, jonka hän Golgatalla vuodatti Jumalan lain tuomitsemana koko maailman syntisten puolesta.

Maria on myös Jumalan Pojan äiti. Hänestä annettiin varhaiskirkossa nimitys Jumalansynnyttäjä (Theotokos). Harhaoppiset, Areioksen seuraajat halusivat sanoa, että Maria synnytti kyllä Kristuksen, mutta häntä ei voi sanoa Jumalansynnyttäjäksi. Sen sijaan oikean uskon puolustajat pitivät kiinni siitä, että Maria todella synnytti Jumalan. Kristuksessa syntyi Jumala ihmiseksi. Kristuksessa Herra taivaasta omaksui tosi ihmisyyden. Sana tuli lihaksi (Joh.1:14) niin että hänessä asui Jumalan täyteys ruumiillisesti (Kol.2:9). Siksi hän on neitseestä syntynyt Immanuel, Jumala kanssamme, Jesajan ennustuksen mukaan: Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (Jes.7:14). Kristuksessa tosi Jumala ja tosi ihminen ovat yhdessä persoonassa niin, että ihmisyys ei ole Jumaluutta eikä Jumaluus ihmisyyttä, mutta silti tuo yksi ihminen on Jumala, ja Jumala ihminen. Kaikki mitä Kristus tekee, hän tekee Jumalihmisenä. Kun hän antaa syntejä anteeksi Jumalana, hän tekee sen myös ihmisenä, ja kun ihmisenä hän kuolee ristillä vuodattaen verensä, kuolee ja verensä vuodattaa myös Jumala. Jumaluutensa puolesta Kristus on Jumalan Poika, joka on Sana, Isästä syntynyt iankaikkisuudessa; ihmisyytensä puolesta hän on Ihmisen poika, vaimon siemen, joka on saanut ihmisyytensä Mariasta. Hän on samaa olemusta Isän kanssa, jotta voisi Jumalana olla pelastaja; hän on samaa olemusta meidän kanssamme, jotta voisi olla ihmisenä ihmisten puolesta kuolla. Näin uskomme ja tunnustamme vanhan kirkon mukaan, että hänessä on Jumaluus ja ihmisyys yhdessä persoonassa, mutta ”muuttumatta, erottamatta, jakamatta ja sekoittamatta”. Siksi Marian arvonimi, jonka vanha kirkko hänelle antoi, ”Jumalansynnyttäjä”, on tärkeä, sillä se kertoo meille Kristuksen arvosta, ei hänen äitinsä. Saamme pyhän Athanasioksen, Kristuksen tosi jumaluuden rohkean puolustajan kanssa tunnustaa: ”Autuas olet sinä, neitsyt Maria! Sinä kannoit kohdussasi Herraa, maailman Luojaa. Sinä synnytit hänet, joka loi sinut, sinä saatoit maailmaan hänet, joka saattaa sinut Jumalan luo.”

Marian pojan nimeksi tuli antaa Jeesus, sillä se ilmaisee hänen tehtävänsä. Jeesus-nimi tulee heprean kielen nimestä jehoshua, joka tarkoittaa Jumala on pelastaja. Se kertoo, että hänen tehtävänsä on ihmiseksi syntyneenä Jumalana pelastaa kansansa ja koko ihmiskunta sen synneistä – tulemalla itse kaikkien puolesta synniksi ja kiroukseksi. Meidän lain alaisten tähden Jumalan Poika tulee sijaisenamme lain alaiseksi. Ja lain alaisena hän menee Golgatalle, ja kärsii meidän sijaisenamme lain kirouksen. Ja meidän edustajanamme hän sovittaa syntimme, astuu alas tuonelaan, nousee kolmantena päivänä kuolleista, ja näin kulkee ruumiinsa ja verensä kautta Isän eteen kaikkein pyhimpään ja saa aikaan iankaikkisen armon Jumalan sydämessä. Näin tätä Jeesuksen toimittamaa sijaissovitusta kuvaa Raamattu: Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. (Jes.53:4-6); Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän syntejään… sen, joka ei synnistä mitään tiennyt, Jumala teki meidän edestämme synniksi, jotta me tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi hänessä. (2.Kor.5:19,21) Tähän Jumalan Pojan hankkimaan sovitukseen perustuu syntien anteeksiantamus ja armo, jonka turvissa Maria sai olla, ja jonka turvissa saat olla sinäkin. Usko Jeesukseen, Marian poikaan, mutta usko häneen Kristuksena, ihmiseksi syntyneenä Jumalan Poikana, joka on sovittanut sinun ja koko maailman synnit. Kun näin uskot ja olet Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastettu, olet todella Kristuksen kanssa kuollut ja saat hänen kanssaan myös elää iankaikkisesti. Kristus on se vaimon siemen, joka rikki polkee saatanan, tuon vanhan käärmeen pään; Ja Marian kautta hän syntyi tähän maailmaan. Eevan epäkuuliaisuuden kautta Jumalan sanaa kohtaan synti ja kuolema tuli maailmaan, Marian uskollisuuden kautta Jumalan sanaa kohtaan tuli maailmaan Pelastaja, synnin ja kuoleman voittaja.

Maria on myös esimerkki uskosta. Hän ei anna heikkoutensa ja järkensä estää hänen uskomasta enkelin suurta sanomaa. Elisabetin mies Sakarias oli vastannut enkelin sanomaan Johannes Kastajan syntymään liittyen epäilevät sanat: ”Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut.” (Luuk.1:18). Sen tähden hän joutui mykäksi lapsen syntymään asti. Mutta Marian vastaus oli toinen: ”Kuinka tämä on tapahtuva, kun en miehestä tiedä?” Hän sanoo siis: ”Minä en tiedä, miten tämä tulee tapahtumaan. Järkeni ei sitä käsitä. Mutta silti sen on niin tapahduttava, koska Herra itse on niin sanonut. Siispä en kuuntele järkeäni tässä asiassa.” Tätä on usko. Se pitäytyy Jumalan lupaukseen ja sanaan, ja pitää sitä varmempana kuin omaa sydäntä ja järkeä. Maria on myös valmis kuuliaisesti noudattamaan tätä Herran sanaa ja suostuu Jumalan tahtoon. Hän tietää, että hänen elämänsä ei tästä eteenpäin enää mene kuten hän oli etukäteen ajatellut, mutta turvautuu siihen, että Jumalan tahdon toteutuminen on paras hänenkin elämässään. Hän vastaa: ”Katso, Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sanasi mukaan.” Mekin saamme rukoilla näin, erityisesti kun Marian poika, Jeesus Kristus itse on opettanut meitä rukoilemaan Taivaallista Isää samalla tavalla: ”Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Tässä on vaikea rukous, joka koettelee uskoa. Minkä asian kanssa sinä tuskailet? Mikä on se risti ja ahdistus, jonka Herra on antanut kannettavaksesi? Mikä on se elämäsi vaikea asia, jossa soisit tapahtuvan sinun tahtosi? Kaikessa tässä saat olla varma Jumalan huolenpidosta. Hänen tahtonsa on sinuakin kohtaan hyvä. Hän haluaa antaa sinulle iankaikkisen elämän: siksi hän on lähettänyt Poikansa kuolemaan puolestasi. Hän haluaa antaa sinulle myös lohdun ja turvan: siksi hän on antanut sinulle sanansa ja lupauksensa. Niihin saat turvata ja luottaa, että kaikki tapahtuu Jumalan suunnitelman mukaisesti. Sinun elämälläsi on tarkoitus, sillä olet suuren Jumalan luoma ihminen. Niin kauan kuin elät täällä maan päällä, olet Jumalan suunnitelman toteuttaja. Ja siksi olet hyvin tärkeä. Meidän tehtävämme ei ole tietää tarkoitustamme, mutta luottaa siihen, että Jumalalla on tarkoitus hallussaan, ja elää rohkeasti tähän luottaen.

Mariakin epäili elämänsä aikana Poikaansa. Matteus kirjoittaa: ”Hänen vielä puhuessaan kansalle, katso, hänen äitinsä ja veljensä seisoivat ulkona, tahtoen häntä puhutella. Niin joku sanoi hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella". Mutta hän vastasi ja sanoi sille, joka sen hänelle ilmoitti: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?" Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni! Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." (Matt.12:46-50) Maria oli Jeesuksen äiti lihan puolesta, ja kun hän uskoi Jumalan sanaa, hän oli myös Jeesuksen sisar ja äiti tämän opetuksen mukaan. Mutta hän epäili, kuten mekin hyvin usein. Epäusko ja epävarmuus painavat meidän sydäntämme kuolemaan asti, ellei meillä ole Jumalan varmaa sanaa toivomme perustana. Jumala pitää huolta lupauksistaan. Kun Jeesuksen seuraaminen näyttää vievän umpikujaan ja tekevän sinusta naurunalaisen, muista Marian koettelemusta. Hän joutui seuraamaan poikansa toimintaa, kestämään epäilykset ja häpeänkin. Mutta silti hän seurasi loppuun asti, ristille ja haudalle saakka. Ja vaikka hänen kannettavakseen tuli suru ja risti, sen mukana kulki koko ajan Jumalan armo. Niin myös on sinunkin kohdallasi. Kun sinua kohtaa risti, ahdistus, epävarmuus ja heikkous ja hätä, on niiden mukana aina lähempänä Jumalan armo ja Jeesus Kristus, joka kantaa sinua. Älä jää kantamaan murheitasi, vaan jätä itsesi kaikkine synteinesi ja huolinesi Jumalan Pojan kannettavaksi. Kantaessaan ristiä Golgatalle hän kantoi mukanaan sinun syntiäsi ja vaivaasi. Kun hän kuoli, on kuolemalta, saatanalta ja synniltä poistui kaikki todellinen valta sinuun. Meille kuuluu ahdingossakin Jumalan sanan lupaus hänen huolenpidostaan ja siitä että Jumalan armo ja suunnitelma ovat lujemmat kuin meitä vastaan hyökkäävä pahuus. Room.8:36-39: Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina". Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme; 1.Kor.15:54-58: ”Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu". "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?" Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” Tässä mielessä on Maria uskon esikuva, ja häntä saamme ylistää tästä esimerkistä. Samalla tavalla tulee meidänkin luottaa Jumalan sanaan, ja saamme olla Jumalan lapsia, sekä Jeesuksen veljiä ja sisaria, rukoillen: ”Olen Herran palvelija. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan; Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä, niin kuin taivaassa.”