Esankeliumia erämaasta osa 1: Shalom, Israel!

Maanantai-iltana kävi tieni kohti Israelia, "pyhää maata", muinaisten ristiretkeläisten tavoin. Tai no, ei nyt ihan, sillä hepä vaelsivat tänne maankamaraa pitkin, kun itse sain kokea paljonkin helpomman tavan.

Nimittäin tempauksen.
Paljoa ei ehtinyt nenä tutista, kun minut temmattiin yläilmoihin ja sitten kuljetettiinkin jo kohti Jerusalemia. Tai tarkemmin Tel-Avivin lentokenttää.

Niinpä niin, ei ollut kyse mistään lopunaikojen tempauksista, eikä matkasta taivaalliseen Jerusalemiin, vaan ihan lentokonekyydistä kohti tätä vanhaa teeveestä tuttua Jerusalemia. Ja tietysti Raamatusta tuttua. Ja vieläkään en ole perillä. Tai maahan laskeuduin jo, mutta en ole vielä Jerusalemissa. Ja muutenkin tulen viettämään aikani erityisesti erämaissa patikoiden. Siksi nämä matkaterveiset ovatkin enimmäkseen patikkapostia, "Esankeliumia" (Esan uutisia) erämaasta.

Hotellissa nukuin yöni kahden muun teologin kanssa, joista toinen on matkan johtaja, PP (eli muusikoille tuttu pianissimo), ja toinen autuas kollegani, joka omaa perin profeetallisen parran. Aamupala oli hyvä, varsinkin kun se kuului yöpymiseen. Kuten myös huonepalvelijan (ebed bait?) herätys. Kop kop kop: Room service!

Huoneemme on Room 302. Ja kuinkas ollakaan, Room.3:2 sanoo meille: (jakeesta yksi lähtien, toim.huom.)
"Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin: ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut."
Niimpä. On hyötyä Raamatusta heille. Jumalan lupaukset ovat selvät. Aadamille ilmoitettiin lupaus vaimon siemenestä, joka rikki polkee käärmeen pään. Aabrahamin suku valittiin lupauksen sukukunnaksi, sitten Juudan, sitten Daavidin. Ja vuosisatojen ajan selvenivät ennustukset pelastajasta, messiaasta, joka syntyy neitseestä; Ihmisen Pojasta, Jumalan Pojasta, joka meidän ihmisten pelastuksen tähden tuli ihmiseksi. Hän, Jeesus Kristus, kuoli ja vuodatti verensä syntiemme sovitukseksi ja kuoli puolestamme. Kolmantena päivänä hän nousi meillekin iankaikkisen elämän tuoden.
Nämä lupaukset juutalaistenkin kirjoitukset julistivat.

Siksipä saamme me kaikki matkata kerran Jerusalemiin. Ei välttis tänne maalliseen, vaan sinne taivaalliseen. Siellä ei soi körttivirret, vaan Uusi virsi.

"On niin autuasta päästä murheen maasta (ei  tässä tarkoita Suomea) taivaisiin (Kristuksen kautta, ei lentokoneella). Kohta päättyy korpimatka, kohta päästään Kanaaniin (siis sinne taivaalliseen luvattuun maahan). Uusi virsi sitten siellä niinkuin suurten vetten pauhu soi, Uhratulle Karitsalle, joka meille armon toi."