Heipsan Negevin erämaan(eli KR-38 "Etelämaan") liepeiltä!
Parina ensimmäisenä päivänä on tapahtunut paljon. Niimpä teen tässä patikkapostissa kuten Välimeren sukeltajat. Ja poimin siis vain helmet, jättäen muun kivan sikseen.
Parin ensimmäisen päivän aikana on siis aurinko noussut ja taas päinvastoin laskenut kaksi kertaa. Vaikka kuitenkin tietysti eihän se juuri mihinkään ole liikkunut, möllöttänyt vaan. Telluksemme se vain on pyörinyt kahdesti yli ympärinsä. Mutta kovimpa on siitä huolimatta helios säteillään jaksanut pommittaa eteläistä Israelin autiomaata, Negeviä. Täällä olen pööpöillyt nelikymmenhenkisen lössin ja oppaiden muassa ristiin rastiin.
Pysähdyimme tiistaina Aradin rauniokummulla. Siellä oli sekä vanha Juudan kuningaskunnan kaupunki että Aradilaisten pakanakaupunki aivan sovussa, raunioina vierekkäin. Eivät kivet lennelleet enää. Mutta kiintoisaa oli nähdä kaupungin portit, joissa kokoonnuttiin, käytiin oikeutta ja joita vahvistettiin sodan alla. Oli kiintoisaa nähdä vesivarasto maan alla sekä kyseenalainen extrajerusalemilaisen minitemppelin jäänne. Ei ole olleet kaikki kamelit tallella sillä sällillä, joka on keksinyt rakentaa temppelin Jerusalemin temppelin lisäksi VT:n aikana. Tosin tätähän se oli. Luopumus eteni kuin eroosio. Kuten epäaikalaislajitoverimme, roomalainen Seneca osuvasti totesi: Aliena vitia in oculis habemus, a tergo nostra sunt. ("Silmiemme edessä ovat toisten virheet, selkämme takana omat.")
Keskiviikkona ajettiin (bussilla) kunnon patikkamatkalle (joka suoritettiin bussittomasti apostolinkyydillä), joka jakaantui kolmeen etappiin. Aivan aluksi kipusimme 600 metrin korkeuteen kraateri-laakson vieressä kasvavalle nyppylälle. Vaikka eihän tuo niinkään kasva. Ompahan vain. Tai siis juuri sen e.m. eroosion takia edes samasuuruisena lie, vaan pienenee. (Mutta hyvin hiljaa ja salaa, vaivihkaa kuin gekko). Sieltä valuttiin puron lailla tasaisemmalle näköalapaikalle, ja sain pitää konkkaronkalle raamattutunnin Mooseksen vaskikäärmeestä (mihin koira karvoistaan pääsisi. Ei mihinkään pääse se. Paitsi ikääntymällä ja kaljuuntumalla)
Kerroin, kuinka Mooseksen vaskikäärme (4.Moos.21) oli Jumalan asettama armonväline -joka siihen katsoi, pelastui myrkkykäörmeiden puremalta, sillä siihen oli liitetty Jumalan lupaus. Samalla tavoin Jeesus vertasi itseään tuohon vaskikäörmeeseen (Joh.3:14). Samalla tavoin, joka katsoo uskossa häneen, pelastuu synnin, tuon vanhan käärmeen puremalta ja iankaikkiselta kuolemalta. Tästäkin on meillä armonväline, Jumalan lupaus ja sana, evankeliumi.
Sitten siirryimme isommalle vaelluspaikalle suuren kraaterikuopan (hamakhtesh hagadol) liepeille, jossa lämpimäin ilmavirtain saattelemana paahdutimme niskojamme ja joimme vettä minkä hikoilulta kerkesimme, ja kuljimme kauniin, peräti sievän matkan, johon liittyi kaikkea helppokulkuista, kuten kanjonia, rotkoa kumpareita ja vesialtaita. Mainitsemisen arvoista oli paljon, mutta erityismaininnan saakoon hiekka, jota oli kaikkialla monipuolisena ja värikkäänä kuin Van Goghin maalauksissa. (En muista maalasiko Vincent hiekkaa. Köhän niin?) Ja tietty ne upeat näköalat, jotka lumosivat jokaisen, joka uskalsi katsoa! Minutkin, joka olen kuuluisa siitä että tykkään korkeista paikoista. Paitsi että en, vaan olen kammoinen niille.
Joka tapauksessa, samaistuimme erämaan oloihin ja tajusimme jotain siitä, millaista oli olla Israelin kansan jäsenenä 40 vuotta sakkokierroksella Negevissä ennen luvatun maan valloitusta. Ei maistunut mannalta se (paitsi kun mannaa tuli), vaan hiekalta.
Voidaan tiivistää, sumna summarum: Ad summum, "kohti huippua."
Kolmas etappi veikin meidät paikalliseen erämaalaivasatamaan, jossa beduiinioppaan johdolla matkasimme kamelikaravaanissa 40min retken. Kovin kiva on kameli otuksena, ja sama pätee meidän ratsuumme, joka oli tosin dromedaari. Eli hän ei tykännyt kyttyrää tuplana vaan monona. Kameli on varma astuja, paitsi silloin, kun se poukkoilee. Se on myös älykäs, kestävä, jaksaa juosta yli 40km/h pitkän matkaa, kestää 8pv juomatta ja juoda toistasataa litraa kerralla, nuuttaen rasvaksi juomansa nesteen (yleensä veden, harva kameli ja vielä harvempi dromedaari juo muuta. Absolutisteja ovat he.) Ainakin oppaamme näin mainosti elikkojaan ja vaikutti olevan hyvin niihin ihastunut. Mikä on hyvä, sillä on niiden kanssa päivittäin tekosissa. Jo syntymästään asti, oikeastaan. Mitä muuta onkaan sanottu dromedaareista, voidaan tiivistää näin: Perfervidum ingenium sunt.Ovat tulisia luonteita he. MOT. Beduiineilla ainakin oli kaikki kamelit tallella. (Toisin kuin sillä Aradin pikkutemppelin rakentajalla).
Näin siis toteutuu myös tuo pseudolatinalainen apokryfiviisaus: Qui ad summum volent, ad Camelum incident. (Joka huippua halajaa, kameliin kapsahtaa). Sekä: Quidquid latine dictum sit, altum videtur. "Mikä tahansa latinaksi sanottu vaikuttaa syvälliseltä."
Kohti uusia seikkailuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti