Sitten, 2762 vuotta myöhemmin, toissapäivänä. Kolme jäppistä Suomesta vierailee Palatino-kukkulalla, ja toteaa sen loiston ajat menneen talven lumiksi. Ihan raunioina koko paikka, kuin pörssimeklarin hermot. Ja tänään 11.1. ravasimme muutaman muun Rooman perustuskukkulan läpi. Päivän aloitimme tupla-aamiaisella, koska miksipä ei. Ja varsinkin, koska viimeinen aamiaislippumme jäisi muutoin nopsasti käyttämättä. Varsin remuava aloitus päivälle, siis. Koska olimme jo kierrelleet "pääkirkkoja" läpi aiempina päivinä, oli tänään tarkoitus viedä homma loppuun ja kierrellä hieman harvemmin koetut ja jännemmät paikat. Jännä oli sekin juttu, että melkein joka sanktuaarin nimi alkoi "Santa Maria"... Aloitimme varsin lähellä olevasta entisestä kapusiiniluostarista, josta oltiin tehty kapusiinimuseo/pyhäkkö. Sen koko nimi oli "Santa Maria della Concezione"-krypta. Santa Maria, check! Se paljastui oikein viehättäväksi paikaksi, joka tarjosi huiman tietoiskun italialaisista kapusiini-fransiskaani -munkeista. Viehättävät olivat taideteokset ja esineet, joita museossa oli. Viehättävyyden vastakohdaksi tuli sitten jännittävyyttä, kun siirryimme kryptaan. Siellä oli pyhäkköhuoneita, joiden seinät ja katot olivat kapusiinit aikanaan ihmisen luilla koristelleet. Yksikin krypta oli pelkillä lantioluilla päällystetty. Myös katosta roikkui esimerkiksi lapsen luuranko pidellen luista viikatetta. Joka pyhäkköhuoneen edessä oli ruskeisiin kaapuihin puettuja luurankoja, ilmeisen aitoja ja vanhoja. Hiljaisia nuo kapusiinit! He osoittivat tällä, ettei kuolema pelottanut, vaan se oli voitettu (ysi krypta olikin "ylösnousemuksen krypta"). Paljon olisi voinut sanoa, mutta mieleenpainuvin kommentti, joka Josilta muistan, oli: "Kylläpäs pienikokoisia olivat ihmiset ennen". Tottahan sekin. Josin viisaus, check!
Tästä jatkoimme sitten eteenpäin, kohti Vatikaania. Tarkoitus oli mennä toistamiseen Pietarinkirkkoon kattelemaan. Toisin sanoen Josin teki mieli kuvata lisää kirkon kattoa. Ja mehän menimme. Eipä se ollut edellisestä kerrasta yhtään muuttunut. Mutta aivan yhtä henkeäsalpaava tuo paavin kotivaltionkirkko oli vieläkin! Tällä kertaa kiersin läpi myös siellä olevat ent. paavien hautamerkit, myös Johannes Paavali II:n. Lepää rauhassa, Giovanni! Josi oli Roomassaolon aikana omien sanojen mukaan vaikuttunut kirkkojen katoista niin, että hän oli kääntynyt melkein katolliseksi itsekin. Kattavasti hän kattoja kuvasikin.
Suoritamme tässä Pietarinkirkossa-olon aikana odotellessamme ekskursion nimeltä Jiisti. Toinen Romuluun ja Remuajan kaupungissaolomme suuri tavoite oli nimittäin tutustua paikallisiin pitsoihin (pizzoihin, toim.huom.), eli tuttavallisesti alan ammattilaisten slangissa "jiisteihin", ja vertailla niitä keskenään sekä suomalaisiin jiistiserkkuihinsa. Jiisteistä siisteimmät löytyvät toistaisen tutkimuksen perusteella juuri Italiasta, vastoin kaikkia odotuksia, huhuja, sekä salaliittoteorioita. Jokainen italialainen jiisti, jonka olen napaani vetäissyt, on ollut erilainen siinä missä päinvastoin suomalaiset jiistit eivät. Ja kuitenkin jokaisessa jiistissä on ollut juustot ja muutkin täytteet pelkkää priimaa, peräti loistavuutta. Jeren viisaus tästä autuaasta ruoasta kuului: "Jiisti päivässä pitää mummon lumessa." Jeren viisaus, check! Tästä tieteellisestä tutkimuksestamme johtuen olimme viettäneet joka päivä jonkin aikaa ravintolassa. Ja ravintolat ovatkin siitä hauskoja kapistuksia, että siellä on hyvää syötävää ja kaunis sisustus, joita voi katsella. Tämä pätee muutenkin Italiaan. Kuten Josi sanoi: "Mihin tahansa kääntää katseensa, näkee jotain kaunista." Josin viisaus, check X2!
No niin, takaisin asiaan ja sen laitamille. Kun poistuimme Vatikaanista, törmäsimme kirjaimellisen kuvannollisesti Vatikaanin rajalla lähteeseen, joka oli joko Rooman vapaa-ajattelijoiden rakentama, tai sitten se osoitti paavikunnan huumorintajun kukkivan suuremmin kuin Amsterdam kesällä. Lähde oli kolmen paavihiipan näköinen, ja hiippojen kylkiin oli lisätty paavilliset taivasten valtakunnan avaimet (jotka katolliset uskoivat Jeesuksen Pietarille luovuttaneen). Ja näiden avainten päistä vuosi sitten janoisille vettä. Mietimme hetken, mikä häväistys tässä oikein oli kyseessä, mutta päädyimme siihen, ettei ehkä ole. Ristin itsekseni lähteen "Elävän veden lähteeksi." Vesi on hieno elementti. Josi kuvaili erilaisia suihkulähteitä pitkin päivää.
No, taas meinasi karata juttu aiheesta. Palataanpa varsinaiseen kohokohtaan. Siis kukkulallekipuuseen. Kipusi-kapusiinoimme Vatikaanista poistuttuamme puolen tunnin kävelymatkan päässä olevalle kukkulalle, jonka nimi on Gianicolo. Siellä oli upea luonto ja paljon erityisesti Rooman pinjoja, pinjamäntyjä alias "tattimäntyjä." Sieltä löytyi myös kansallistuntoamme kohottava Suomen Rooman Instituutti, sekä Suomi-lähetystö. Ainakin siellä luki näin. Pidimme sen puoluekouksen, jota varten SEP Italiaan saapuikin. Sisään Instituuttiin meitä ei päästetty, tosin. Otimme tämän jälkeen vakavan poseeraus-kuvatuksen kyseisen talon nimikyltin edessä. Talon nimi lieni Villa Lante. Ainakin siinä luki näin. Kun tutustuimme Instituutin toiminnan moninaisuuteen (pääosin filologiaa ja muuta humanismia ja sen kaltaisuuksiakinkohän), paljastui, että juuri tuohon työhön olisi Josi mies paikallaan. Ja kun kerran johtaja muutenkin olisi myöntyväinen Italiassa asumaan, niin tuossapa olisi loistava vaihtoehto harkittavaksi. Intouduimme puhumaan suomea erityisesti tamperelaisittain äännettynä (siis manseksi). Ja tämä saattoi kääntää muutaman oudostuneen italon pään. "Mamma Mia! Romuluu ja Remuaja ovat taas täällä."- he varmaan ajattelivat tummahipiäisissä päissään. Mutta suomalaisturisteja pitää ymmärtää. He ovat kotomaassaan niin jatkuvan synkkyyden alla, että väkisinkin ulkomailla ilo pulpahtaa pinnalle kuin kumiankka.
Takaisin Santa-Maria-kirkkoihin. Poistuessamme nyppylältä, päätimme kotimatkalla poiketa vielä matkanvarsi-kirkoissa. Ensimmäisenä valikoitui 1100-luvulla rakennettu Santa Maria in Trastevere - Basilica. Santa Maria, check X2! Sen jälkeen menimme illan jo hämyistyessä, siis sen suussa (illan, siis) Santa Maria in Cosmedin - Basilicaan, joka oli perustettu jo 500-luvulla (kiitos suosituksesta, M. Bergman)! Santa Maria, check X3. Etenimme siis Santa Marioissa kronologiseen alamäkeen. Ja kuten Jere oli todennut, "Päästäkseen ylös on mentävä alas, ja toisinpäin." Jeren viisaus, check X2! Hienoja olivat kumpikin sisältä. Kultakattoisia ja uskomattoman pyhäntunteen sisältäviä. Jälkimmäinen tuntui astetta ortodoksisemmalta verrattuna aikaisempiin. Ja vielä jatkoimme kohti kotia ja poikkesimme yhdessä Santa Maria -Basilicassa. Tällä kertaa siinä jo aiemmassa blogissa (muistaakseni kakkosessa, tai ehkäpä peräti ykkösessä) mainitussa keisari Diocletianuksen kylpylän tilalle perustetussa Basilicassa, joka oikein ja arvoisallisesti oltiin omistettu marttyyreille. Sen nimi oli Basilica Santa Maria degli Angeli e dei Martiri. Santa Maria, check X4!
Lopulta saavuimme hotelliin, ja nyt on Remuaja ja Romuluu saaneet kävellä tarpeeksi taas yhdelle päivälle. Joka päivä on tullut n. 10 km täyteen. Vähintään. Vastapainoksi täytyykin syödä sitten jiistiä. Basilikalla höystettynä.
Buona notte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti